Työmarkkinoilla olin tottunut hylkääviin vastauksiin. Se varmasti antoi minulle hyödyllistä resilienssiä ja osasin olla ottamatta torjuntaa henkilökohtaisesti. Siltikin huomasin haluavani tulla hyväksytyksi, vaikka en itsekään olisi valinnut toista. Toisaalta joskus taas toivoin, että hän torjuisi minut, ettei minun tarvitsisi tehdä sitä. Huonojen uutisten kertominen toiselle tuntui vaikeammalta kuin niiden vastaanottaminen itse. Olisin työelämässä siis todella huono rekrytoija.
Työmarkkinoiden ja deittimarkkinoiden vertaaminen on tietysti kylmää. Mutta molemmissa on paljon samaa, piirteuitä joista ei pääse eroon pitämällä niitä epäreiluina. Deittisovelluksessa profiilisi on yksi monista. On kuva, lyhyt teksti, joka on luultavimmin aika samanlainen kuin kymmenillä muilla. Vastapuoli tekee nopean arvion, ja painaa ruksia.
Treffeillä puolestaan on kaksi valitsijaa. Ja ainoa vastaus johon teidän tarvitsee yhdessä löytää vastaus, on haluatteko tavata uudelleen. Yksinkertaista, vai onko? Tässä usein nousee esiin deittailun nyrkkisääntö, jonka olen kuullut niin monta kertaa: Jos sinä olet kiinnostunut toisesta, hän ei ole sinusta. Jos taas hän on kiinnostunut sinusta, sinä et ole hänestä. Se ei ole tokikaan luonnonlaki, mutta kuvaa miksi molemminpuolinen kiinnostus tuntuu niin harvinaiselta.
Siksi deittailussa on pakko oppia ei-vastauksiin ja niiden ohittamiseen olankohautuksella. Osa niistä tulee toiselta, osa sinulta. Sen vinkin kuitenkin annan, että älä yritä hurmata ihmistä, jonka hyväksynnästä et edes välitä. Kohtelias ja kunnioittava voit olla, mutta älä leiki tunteilla.
Pelureita ja itsetuntoboostin jahtaajia on deittisovelluksissa jo aivan liikaa. Älä tule yhdeksi heistä. Deittailu ei saa olla kilpailu siitä kuka särkee eniten sydämiä.